maanantai, 10. toukokuu 2010

Paras Pikalaina

tin viikonlopuksi lainaa egestä (ege.fi). En ole ennen ottanut näitä pikavippejä mutta nyt päätin koklata ja toimi aivan kuten oli luvattukin. Onkos muilla kokemuksia näistä pikalainoista?

06.07.2009 klo.13:03:46 skeptikko kirjoitti:

Pekkasetä mainostaa

Maksaakos tämä ege-putiikki Pekkasedälle paljonkin mainostamisesta? Taitaa Pekkasetä olla egellä töissä.

Paras Pikavippi

On!

Itsekin otin egestä kerran lainaa... Omaan prepaid-liittymän ja tunnistauduin pankin TUPAS-tunnuksilla. Näinollen ege sai tietoni jne. Säästyin turhilta tekstiviesteiltä, jotka muissa pikalaina firmoissa maksaa maltaita!

maanantai, 10. toukokuu 2010

pikavippi ilman puhelinta

kkeleita

Pikavippifirmat mainostavat aktiivisesti Helsingissä

Helsingin Sanomat kirjoittaa kuinka pikaluotot jatkavat kasvuaan entisestään. Uusien pienlainojen määrä oli Tilastokeskuksen mukaan niin euro- kuin kappalemäärältäänkin suurin tähän asti tilastoiduista neljänneksistä.



”Uusia pikaluottoja myönnettiin runsaat 57 miljoonaa euroa. Lukumääräisesti pikaluottoa otettiin yli 280 000 kertaa.”

-STT, Helsingin Sanomat, 03-07-2009

Apua taisin vipata tulevaisuuteni

Marko Erola kirjoittaa artikkelissaan Talouselämässä, että viime vuoden ensimmäisen kauden aikana pikavipin otti lähes 390 000 suomalaista. Suurin osa pikavippejä ottaneista on vähätuloisia, jotka käyttävät vippejä kulutustuotteisiin. Ihmiset elävät yli varojensa. Kulutusvelallisten määrä on viime vuosina kasvanut huimasti. Maksuongelmat kasvavat kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisesti nuorten ja eläkeikäisten keskuudessa.

 

”Erityisen huolestuttava ryhmä ovat vähän koulutetut nuoret aikuiset, joilta velkaongelma vie halut kouluttautua tai hakea töitä. Heidän tulevaisuutensa on jo pikavipattu satasen erissä.”



-Marko Erola, Talouselämä, 26-02-2009

Se oli yksi pikavippi liikaa

pikavippi ilman puhelinta

"Lähes jokapäiväistä on, että työssäkäyvällä pariskunnalla on kulutusluottoja 50 000-70 000 euroa."

Jonot velkaneuvojille ovat pitkiä ja kasvavat entisestään. Kuitenkin suuri osa ihmisistä hakeutuu velkaneuvontaan vasta kun tilanne on lähes katastrofaalinen. Artikkelin mukaan pikavipit vaikeuttavat jo velkaantuneiden tilannetta.

-Sami Rainisto, Talous Sanomat, 10-08-2009

 

  • Henkilötiedot

    http://paraspikavippi.info
     
    Hyvä paha pikavippi
    9.7.2009 Kirjoittanut Ari Hyytinen
    Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljon ns. pikavipeistä. Pikavipillä tarkoitetaan lyhytaikaista, vakuudetonta kulutusluottoa.
    Otin osaa tähän keskusteluun sanomalehti Keskisuomalaisessa kirjoituksella “Keneltä pikalainojen ottajia suojellaan?“. Päädyin kirjoittamaan aiheesta, koska tähänastinen julkinen keskustelu pikalainoista on ollut varsin yksipuolista. Se on ollut lähinnä pikalainojen tarjoajia ja erityisesti näitä uusia luottotuotteita joko suoraan tai epäsuorasti jollain tavoin syyllistävää. Muitakin näkökulmia asiaan kuitenkin on.
     
    Pikalainoja markkinoidaan ja myönnetään tyypillisesti täysi-ikäisille yksityishenkilöille, joilla ei ole maksuhäiriömerkintöjä. Pikaluottoa haetaan usein matkapuhelimen avulla (tekstiviestillä) tai täyttämällä hakemus niitä tarjoavan yrityksen verkkosivuilla.
    Pikaluottojen käyttöä ja niihin liittyviä maksuvaikeuksia on viime vuosina selvitetty mm. Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen toimesta.  Täysin luotettavaa kuvaa pikaluottojen käyttäjistä ja käyttötarkoituksesta ei ole saatavilla, mutta niiden pääasiallinen käyttäjäryhmä näyttäisi olevan jo lähtökohtaisesti varsin heikossa taloudellisessa asemassa olevat nuoret aikuiset, kuten mm. epävarmassa työmarkkinatilanteessa olevat nuoret, opiskelijat, varusmiehet ja yksinhuoltajat.
    Markkinaoikeus rajasi toukokuun lopussa tekemällään ratkaisulla pikaluottoja tarjoavien yrityksien markkinointikeinoja. Samalla ratkaisulla kiellettiin myös ympärivuorokautisen lainapalvelun tarjoaminen ja tarkennettiin ao. yritysten tiedonantovelvollisuutta. Hiljattain on saatu viitteitä, että merkittävä osa pikaluottoja myöntävistä yrityksistä ei ainakaan vielä noudata Markkinaoikeuden ratkaisusta löytyviä ohjeita.
    Markkinaoikeus antoi ratkaisunsa Kuluttaja-asiamiehen hakemuksesta. Hakemuksella on epäilemättä ollut hyväntahtoinen tavoite. Pikalainoista käyty julkinen keskustelu on kuitenkin ollut varsin yksipuolista.
    Ensinnäkin, keskustelusta tuntuu aikalailla unohtuneen se, että pikaluottojen ottaminen on täysin vapaaehtoista. Tekstiviestillä haettava pikaluotto on useimmille nuorille kuluttajille yksi uuden viestintäteknologian mahdollistama lisäkeino hoitaa tilapäisiä rahantarpeita – paikasta ja kellonajastakin riippumatta.
    Kenenkään ei siis ole pakko osallistua näille markkinoille. Kenenkään ei esimerkiksi ole yllättävän rahantarpeen ilmaantuessa pakko hakea pikalainaa sen sijaan, että turvautuisi tavanomaisempiin tai tutumpiin tapoihin, kuten lainaamiseen lähipiiriltä, vanhemmilta tai kulutusluoton hakemiseen pankista.
    Toiseksi, epäselvää on, keneltä pikalainojen ottajia oikein halutaan viranomaispäätöksin suojella. Erityisen mielenkiintoinen on Markkinaoikeuden ratkaisulle esitetty perustelu, jonka mukaan pikaluottojen markkinointi ”[…] on ollut omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu päätös, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt.” Tämä ilmeisesti tarkoittaa, että suomalainen nuori aikuinen ei ole kykenevä itse tekemään päätöstä siitä, onko hänen oman etunsa mukaista ottaa hänelle mainostettua luottoa.
    Mielenkiintoiseksi yo. perustelun tekee se, että tämä samainen nuori aikuinen on kuitenkin suomalaisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan täysin kykenevä tekemään opintolainan ottamista usein edellyttävän koulutuspäätöksen, ostamaan (esimerkiksi toisenlaisella kulutusluotolla) tuhansien eurojen arvosta viihde-elektroniikkaa tai ottamaan asuntolainan ja ostamaan sillä asunnon. Näitä päätöksentekotilanteita ei tietenkään voi täysin rinnastaa, mutta selvää ei ole, miksi juuri pienet, useimmiten alle sadan euron pikalainat koetaan nuorten aikuisten päätöksenteon kannalta erityisen ongelmallisiksi rahoitustuotteiksi.
    Kolmanneksi, syy- ja seuraussuhteet pikaluottoihin liittyvissä ongelmissa ovat hämärtyneet. Yksikään aiheesta tehty selvitys tai analyysi ei osoita tai edes pyri huolellisesti osoittamaan, että pikaluotot olisivat aiheuttaneet tai lisänneet esimerkiksi niitä ottaneiden ihmisten taloudellisia ongelmia.
    Osa pikaluottojen käyttäjäksi valikoituvista on taloudellisissa ongelmissa jo valmiiksi luottoa hakiessaan tai vähintäänkin ajautumassa niihin. Näin ollen se, että heille kertyy esimerkiksi muita enemmän rekisteröityjä maksuhäiriöitä, ei ole minkäänlainen todiste pikaluottojen erityisestä ongelmallisuudesta rahoitustuotteena. Pikaluottojen käyttö lieneekin useimmiten oire joidenkin ihmisten tavasta suhtautua omaan taloudenpitoonsa, ei ongelmien syy.
    Neljänneksi, viranomaissääntelyn kiristäminen ei aina suinkaan ole paras tai edes välttämätön ratkaisu, jos kuluttajia halutaan auttaa uusilla markkinoilla. Yksi syy pikalainojen aiheuttamiin huoliin on ilmeisesti se, että niitä tarjoaa varsin sekava joukko vakiintumattomia toimijoita. Jos kilpailu kulutusluottomarkkinoilla on toimivaa, se karsii ne elinkeinonharjoittajat, jotka eivät aidosti tarjoa lisäarvoa lyhytaikaista rahoitusta tarvitseville kuluttajille.
    Pikalainoista olisi tuskin esitetty yhtä paljon huolestuneita näkemyksiä, jos lyhytaikaisia pienluottoja tarjoaisivatkin pääosin jo vakiintuneet rahoituslaitokset. Tämä johtaa luontevasti kysymykseen, miksi Suomessa käsitteellään esimerkiksi tavanomaisia tilinylityksiä lähinnä ei-toivottavina asiakastapahtumina?
    Entäpä jos pikaluottojen potentiaalisena kohderyhmänä olevien (”luottokelpoisten nuorten aikuisten”) pankkitileihin liitettäisiin automaattisesti käyttöön otettavissa olevia ”tilinylitystuotteita”, jotka vastaisivat näiden asiakasryhmien yllättäviin ja pienimuotoisiin rahoitustarpeisiin?
    Koska suurimalla osalla nuorista aikuisista on pankkitili, vakioidut tilinylitystuotteet tarjoaisivat ilmeisesti varsin suoraviivaisen keinon lisätä tervettä kilpailua tällä uudehkolla luottomarkkinoiden osa-alueella. Ennustan, että jos tällaisia tuotteita olisi laajemmin saatavilla, merkittävä osa tästä nyt hankalaksi koetusta lyhytaikaisesta luototuksesta kanavoituisi aikaa myöten tiukemman viranomaisvalvonnan piirissä oleviin, vakiintuneisiin rahoituslaitoksiin.
    Kirjoittaja toimii taloustieteen professorina Jyväskylän yliopiston Taloustieteiden tiedekunnassa.

  • Tagipilvi